Kuussa tapahtuu
Yks kaks yllättäen, möllöttävästä Kuusta on tullut häirikkö
tiedeyhteisölle. Ensin sen havaittiin, ohoh, olevankin Maan atmosfäärissä. Sitten
tieteilijöille tuli kiire selvittää mysteeriset, selittämättömät
valonvälähdykset Kuun pinnalla.
Englanniksi ne nimetään, ‘The transient luminous lunar
phenomena’, ja nuo oudot välähdykset ilmenevät useita kertoja viikossa, samalla
lyhyen aikaa valaisten osia Kuun pinnasta ennenkuin katoavat. Kummallisesti
taas toiset kohdat väliaikaisesti pimenevät (?).
Kuitenkaan tieteellä ei taaskaan ole antaa selitystä näille
lyhyille välähdyksille. Tiede ei tarkkaan tiedä miten nämä ilmiöt Kuussa
syntyvät. Mutta selitystä löytyy: esimerkiksi meteorin isku saattaisi todennäköisesti
aiheuttaa lyhyen loiston, sanovat saksalaiset astronomit Julius-Maximilians-Universität
Würzburg’ista.
No entäpäs seuraavaksi? Mysteerinen, laaja materiamassa on
havaittu meidän aurinkokuntamme suurimman kraaterin alla — Kuun etelänavan Aitkenin
altaassa.
Mitä siellä sitten onkaan – ja mistä se sinne tulikaan –
niin siellä on valtava, tiheä massa. Tässä kohtaa alkaa taas miettiä NASA:n
satuja: nyt kun tekniikka kykenee parempaan havainnointiin, koko ajan tulee
uusia faktoja, jotka ovat ristiriidassa tai sitten omituisen uudentyyppisiä
löytöjä. No, Kuussahan ei käyty. Piste.
Edellämainitun vahvistaa myös ex- pilotti: kun nyt
arvailevat, olisiko tuo möykky metallijäämiä törmänneestä asteroidista, mikä
samalla aiheutti kraaterin, niin entinen CIA:n lentäjä John Lear toteaa: “Kaikki
mitä olet kuullut Kuusta on valetta.”
Ja nyt, Kuu on kuulemma kutistumassa – ja tärisee, kuten on
tehnytkin, uusimman NASA:n datan mukaan.
Viimeisimmän vuosikymmenen aikana tiedemiehet ovat tulleet
johtopäätökseen, että samalla kun Kuun sisäosa kylmeni, se kutistui kuin rusina.
Se jäi ikäänkuin revityksi kallioseinämineen, joita kutsutaan "työntymisvioiksi",
joita löytyy kaikkialla sen pinnalla.
Jaaha. Vale – emävale – NASA ... Mitäs jos katsotaan
Raamatusta – Kristuksen sanoina: ”Ja on oleva merkit auringossa ja KUUSSA ja
tähdissä” (Luuk. 21:25)
Milloinkahan tuo tapahtuu? Vai tulinko jo kertoneeksi ...
”Ja minä näin auringon ja kuun kammiot, josta ne lähtevät ja
jonne ne palaavat uudestaan, ja niiden paluun, ja kuinka toinen on toista
mahtavampi, ja niiden kiertoradat, ja kuinka ne eivät jätä kiertorataansa, ja
ne eivät lisää mitään kiertorataansa, eivätkä poista siitä mitään, ja ovat
uskollisia toisilleen sen valan mukaan, jolla ne ovat sidotut toisiinsa.” -Eenokin
Kirja, luku 41.
Olli-Pekka Tuikkala
Lähteet:
Raamattu
