Elämmekö tohtori Moreaun saarella?

 

Tohtori Moreaun saari (engl. The Island of Doctor Moreau) on H. G. Wellsin tieteisromaani vuodelta 1896. Kirjan teemoja ovat yhteiskunta ja yhteisöt, ihmisluonto ja identiteetti, uskonto, darwinismi ja eugeniikka. 

 

Kirjan kirjoittamisen aikoihin, 1800-luvun lopulla Englannin tieteellisessä yhteisössä käytiin kiivasta keskustelua vivisektiosta. Eli, tieteelliset kokeet elävillä eläimillä.

 

Juoni menee näin: Lady Vain -laivan haaksirikosta pelastunut Edward Prendick päätyy kuunariin ja siltä yhdessä Montgomery-nimisen miehen kanssa saarelle, jolla asustaa tohtori Moreau vivisektiolla muovaamiensa eläinihmisten kanssa. Nämä "muistuttivat ihmisiä, mutta samalla niissä oli jotain mikä merkillisesti viittasi johonkin tuttuun eläimeen." Moreausta oli tullut tiedeyhteisön hylkiö ja hän joutui lähtemään Englannista.

 

Nämä eläinihmiset pidetään kurissa joukolla kieltoja, jotka saavat ne "uskomaan määrätyt asiat mahdottomiksi tai kielletyiksi, ja nämä mielen kudokseen ommellut kiellot olivat kaiken tottelemattomuuden ja kaikkien vastaväitteiden yläpuolella." Eläinihmiset ovat muovanneet kielloista oman Lakinsa, jota ne hokevat loputtomiin:

 

»"Ei saa käydä Nelinkontin; se on Laki. Olemmehan Ihmisiä?"

"Ei saa juoda Suoraan suulla; se on Laki. Olemmehan Ihmisiä?"

"Ei saa syödä Lihaa, Kalaa; se on Laki. Olemmehan Ihmisiä?"

"Ei saa raastaa Puiden Kuorta; se on Laki. Olemmehan Ihmisiä?"

"Ei saa ajaa Ihmisiä; se on Laki. Olemmehan Ihmisiä?"» ...

 

Moreaun mukaan Lakia hoetaan ja sitä rikotaan lakkaamatta, koska se kamppailee olentojen mielissä sinne syväänjuurtuneiden eläimellisten mielihalujen kanssa.

 

Lain ohella Moreau on juurruttanut olentojen aivoihin eräänlaisen jumalkuvan itsestään. Hän kertoo pyrkivänsä vaikuttamaan olentoihin esimerkin ja opetuksen avulla vain huomatakseen, että kun hänen vaikutuksensa hälvenee, "eläin alkaa ryömiä takaisin, alkaa vaatia taas oikeuksiaan" taantumisprosessissa. Kun eläinihmiset alkavat taantua, Moreau vapauttaa ne eikä piittaa niistä niiden tuottaman epäonnistumisen tunteen takia. Eläinihmiset muodostavat yhteisön – Moreaun mukaan eräänlaisen ihmiselämän irvikuvan – yrittäessään säilyttää ihmisyytensä.

 

Koska saari on eristyksissä, Lain kapinasta seuraa syöksykierre. Moreaun viimeisin koe-eläin, puuma karkaa ennen kuin muodonmuutos on valmis. Moreau säntää olennon perään ja yhteenoton seurauksena molemmat menehtyvät. Luojansa kuoltua eläinihmiset alkavat kapinoida ja rikkoa lakia, ja seurauksena on anomia (eräänlainen anarkia). Montgomery joutuu surmaamaan useita eläinihmisiä itsepuolustuksena. Toivottomuuden vallassa hän ryhtyy juopottelemaan ja lähtee Moreaun asuinmajalta vain joutuakseen villiintyneiden eläinihmisten surmaamaksi. Prendick rientää Montgomeryn avuksi mutta tulee niin tehdessään vahingossa sytyttäneeksi Moreaun majan tuleen.

 

Moreaun ja Montgomeryn kuoltua ja majan tuhouduttua tulipalossa Prendick joutuu elelemään eläinihmisten joukossa. Eläinihmisten hidas mutta vääjäämätön taantuminen eläimiksi tuntuu hänestä kuitenkin vastenmieliseltä ja lopulta hän palaa asumaan majan raunioilla. Lopulta saaren rantaan ajautuu pikkuvene, jolla Prendick lähtee merelle.

 

Yksitoista kuukautta haaksirikkonsa jälkeen Prendick pelastetaan ja hän pääsee takaisin Englantiin. Hänen kertomuksiaan pidetään vain hänen koettelemuksiensa aiheuttaman hulluuden oireina.

 

Romaanin pohjalta on tehty kolme eri elokuvaa, joista viimeisin on juuri tänään erityisen kiinnostava: Tohtori Moreaun saari (The Island of Dr. Moreau, 1996; pääosissa Marlon Brando, Val Kilmer ja David Thewlis). Elokuvassa romaanin tarinaa on nykyaikaistettu: Moreau kokeilee vivisektion sijasta DNA:lla, eläinihmisten fyysistä tilaa ylläpidetään kemikaaleilla ja moraalia ja ihmisyyttä valvotaan Lain lisäksi sähköiskuilla. Lopulta eläinihmiset karistavat Lain kahleet ja palaavat eläimellisiin tapoihinsa.

 

Että semmosta.

 

Onkos meillä parhaillaan menossa maailmanlaajuinen DNA- kokeilu, jota harjoitellaan koko ihmiskunnalla?

 

”Synti on hulluuden työ, ja pilkkaaja on ihmisille kauhistus.” (Sananl. 24:9)

 

Olli-Pekka Tuikkala

 

Lähteet:

Raamattu